Tutkimusnäyttö osoittaa yhä vahvemmin, että kasviperäisempiin ruokavalioihin siirtyminen edistäisi sekä ihmisten terveyttä että ympäristömme hyvinvointia. Samaan aikaan ruokavaliomme ovat kuitenkin niin Suomessa kuin muissakin länsimaissa varsin kaukana suositellusta, kasviperäisten ruokien kulutuksen ollessa liian alhaista ja erityisesti lihan kulutuksen liian suurta.
Täysjyväviljat ovat tärkeä osa terveellisiä ja kestäviä ruokavalioita
Täysjyväviljat ovat yksi terveellisten ja kestävien ruokavalioiden kulmakivistä. Vaikka Suomessa täysjyvän saanti on muihin länsimaihin verrattuna suhteellisen suurta (n. 50 g/pv), jää se silti kauas pohjoismaisesta 90 gramman päiväsaannin suosituksesta. Väitöskirjassani, joka keskittyi täysjyvän saantiin ja paksu- ja peräsuolisyöpien riskiin, tutkin muun muassa täysjyvän saannin yhteyttä kroonisten sairauksien riskitekijöihin, kuten lihavuuteen, tulehdusmerkkiaineisiin sekä korkeaan kokonaiskolesteroliin ja verenpaineeseen. Tulokset viittasivat siihen, että enemmän täysjyvää syövillä suomalaisilla aikuisilla oli yleisesti terveellisemmät elintavat kuin vähemmän syövillä. Yhteyksiä riskitekijöihin havaittiin kuitenkin vain miehillä – enemmän täysjyvää syövillä miehillä oli keskimäärin pienempi painoindeksi ja vyötärönympärys sekä alhaisempi seerumin kokonaiskolesterolipitoisuus kuin vähemmän syövillä. Naisilla näitä yhteyksiä ei havaittu, mikä voi liittyä esimerkiksi erilaisiin täysjyvän lähteisiin tai metabolisiin eroihin miesten ja naisten välillä. Lisää tutkimusta tarvitaankin erityisesti siitä, poikkeavatko eri täysjyväviljojen terveysvaikutukset toisistaan.
Kasviperäisempiin ruokavalioihin siirtyminen voi pienentää paksu- ja peräsuolisyöpien riskiä
Täysjyvän saanti on aiemmissa tutkimuksissa yhdistetty lukuisiin terveysvasteisiin, ja yksi vahvimmista yhteyksistä on havaittu pienempään paksu- ja peräsuolisyöpien riskiin. Heikompia yhteyksiä paksu- ja peräsuolisyöpien pienempään riskiin on havaittu myös muilla kasviperäisillä ruuilla, kun taas vahva tutkimusnäyttö osoittaa punaisen ja prosessoidun lihan olevan yhteydessä niiden suurempaan riskiin.
Yksi väitöskirjani tavoitteista oli mallintaa punaisen tai prosessoidun lihan osittaista korvaamista täysjyvällä, kasviksilla tai hedelmillä suhteessa paksu- ja peräsuolisyöpien riskiin. Tässä yli 40 000 suomalaisen aikuisen pitkittäistutkimuksessa havaitsimme, että korvaamalla noin yhden päivän annosta vastaavan määrän punaista tai prosessoitua lihaa viikossa kasviperäisillä ruuilla, paksu- ja peräsuolisyöpien riskiä voitaisiin pienentää väestötasolla. Kasvisten ja hedelmien osalta havaittu riskin pieneneminen oli muutaman prosentin luokkaa. Kun lihaa korvattiin täysjyvällä, paksu- ja peräsuolisyöpien riski pieneni jopa kahdeksalla prosentilla, mutta yhteys havaittiin vain tutkittavilla, joiden täysjyvän saanti oli alle tutkimusjoukon mediaanin. Koska täysjyvän saanti oli aineistossamme kuitenkin varsin suurta mediaanin asettuessa 84 grammaan päivässä, on todennäköistä, että suurin osa suomalaisista aikuisista hyötyisi merkittävästi punaisen ja prosessoidun lihan osittaisesta korvaamisesta täysjyvällä ruokavalioissaan.
Paksu- ja peräsuolisyöpiin liittyvien elintapojen yhteys suolistomikrobistoon
Ruokavalion lisäksi myös muut elintavat, kuten fyysinen aktiivisuus, sekä lihavuus on yhdistetty paksu- ja peräsuolisyöpien riskiin. Biologiset mekanismit, jotka välittävät näiden riskitekijöiden yhteyttä syöpään, ovat kuitenkin toistaiseksi epäselviä, joskin suoliston mikrobistolla on epäilty olevan niissä tärkeä rooli. Suolistomikrobiston roolia näissä yhteyksissä tutkiakseni kehitin osana väitöskirjaani paksu- ja peräsuolisyöville spesifin elintapaindeksin, jossa käytin pohjana aiemmin validoitua ja julkaistua yleistä syöpäriskiä mittaavaa indeksiä. Sisällytin indeksiin viimeisimmän Maailman syöväntutkimussäätiön (WCRF) julkaiseman raportin pohjalta yhdeksän keskeistä riskitekijää, joihin lukeutuivat täysjyvän, maitotuotteiden, punaisen ja prosessoidun lihan sekä alkoholin kulutus, fyysinen aktiivisuus, painoindeksi, vyötärön ympärys sekä pituus. Jokainen riskitekijä pisteytettiin kolmiportaisesti aiemman tutkimusnäytön perusteella. Indeksin toimivuutta suhteessa paksu- ja peräsuolisyöpien riskiin tarkasteltiin samassa 40 000 suomalaisen aikuisen aineistossa, jossa tutkin punaisen ja prosessoidun lihan korvaamista kasviperäisillä ruuilla. Tulokset osoittivat, että indeksi toimi odotetusti, korkeampien indeksipisteiden ollessa yhteydessä pienempään paksu- ja peräsuolisyöpien riskiin. Näin ollen indeksiä voitiin käyttää tutkimuksen seuraavassa vaiheessa mallintamaan pienempään tai suurempaan paksu- ja peräsuolisyöpien riskiin liittyviä elintapoja suhteessa suolistomikrobistoon.
Tutkin paksu- ja peräsuolisyöpiin liittyvien elintapojen yhteyttä suolistomikrobistoon 1200 suomalaisen aikuisen aineistossa. Yhdelläkään tutkittavalla ei ollut aineiston keruun aikaan todettu paksu- tai peräsuolisyöpää, ja näitä syöpiä diagnosoitiin kahdenkymmenen seurantavuoden aikana vain muutamia. Tutkimuksessa havaitsimme, että niillä tutkittavilla, jotka saivat indeksistä paremmat pisteet, ja joilla siten oli enemmän paksu- ja peräsuolisyöviltä suojaavia elintapoja, suolistomikrobiston monimuotoisuus oli suurempi kuin vähemmän indeksipisteitä saavilla. Mikrobiston suurempi monimuotoisuus on aiemmissa tutkimuksissa yhdistetty pääasiassa positiivisiin terveysvasteisiin. Toisaalta niillä tutkittavilla, jotka saivat indeksistä pienemmät pisteet, usean aiemmin paksu- ja peräsuolisyöpiin yhdistetyn mikrobilajin suhteellinen runsaus oli suurempi kuin enemmän pisteitä saavilla. Nämä tulokset viittaavat siihen, että paksu- ja peräsuolisyöpiin yhdistettyjä mikrobiston ominaisuuksia voidaan havaita tutkittavilla, joilla on useita näiden syöpien riskiä lisääviä elintapoja. Jatkotutkimusta kuitenkin vaaditaan sellaisten mikrobiston ominaisuuksien määrittämiseksi, joita voitaisiin hyödyntää tulevaisuudessa paksu- ja peräsuolisyöpien kohonneen riskin havaitsemiseen.
Kokonaisuudessaan väitöskirjani tulokset tukevat ymmärrystä kasvivoittoisten ruokavalioiden ja terveellisten elintapojen merkityksestä terveyden edistämisessä ja paksu- ja peräsuolisyöpien ehkäisyssä. Kasviperäisempiin ruokavalioihin siirtymistä suositellaan maailmanlaajuisesti, mutta yksittäisten ruokaryhmien lisäksi on tärkeää tarkastella ruokavaliomuutoksia kokonaisuutena, ja niiden yhteyksiä terveysvasteisiin. Paksu- ja peräsuolisyövät taas ovat merkittävä kansanterveydellinen haaste niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa ja epäterveelliset elintavat keskeinen syy niiden yleistymiseen. Siksi tutkimus niiden ehkäisystä elintapamuutosten keinoin onkin erityisen tärkeää.
Tämä väitöskirjatutkimus toteutettiin osana Leg4Life-hanketta. Kiitos hankkeelle, sekä tutkimukseni rahoittajille Juho Vainion säätiölle, Yrjö Jahnssonin säätiölle ja Syöpäsäätiölle.
Rilla Tammi, FT
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Lähteet:
Tammi R, Männistö S, Reinivuo H, Tapanainen H, Rautanen J, Kaartinen NE. The relation of whole grain surrogate estimates and food definition to total whole grain intake in the Finnish adult population. Eur J Nutr. 2023;62:1821–31. https://doi.org/10.1007/s00394-023-03119-7
Tammi R, Männistö S, Maukonen M, Kaartinen NE. Whole grain intake, diet quality and risk factors of chronic diseases: results from a population-based study in Finnish adults. Eur J Nutr. 2024;63:397–408. https://doi.org/10.1007/s00394-023-03272-z
Tammi R, Kaartinen NE, Harald K, et al. Partial substitution of red meat or processed meat with plant-based foods and the risk of colorectal cancer. Eur J Epidemiol. 2024;39:419–28. https://doi.org/10.1007/s10654-024-01096-7
Tammi R, Maukonen M, Kaartinen NE, et al. Interplay between colorectal cancer-related lifestyles and the gut microbiome: an exploratory analysis of metagenomic data. Cancer Causes Control. 2026;37:58. https://doi.org/10.1007/s10552-026-02144-1
Tutustu väitöskirjaan: https://helda.helsinki.fi/items/f75e0873-a385-488b-9a0f-3dc7386eefa9
Avainsanat: Täysjyvä, paksu- ja peräsuolisyöpä, kasviperäiset ruokavaliot, suolistomikrobisto, elintapaindeksi
Kuva: https://unsplash.com