Mitä meidän tulisi syödä tänään, jotta se olisi mahdollista myös huomenna?

Mitä meidän tulisi syödä tänään, jotta se olisi mahdollista myös huomenna?

Teksti on julkaistu samansisältöisenä Leg4Life-hankkeen blogissa.

Maailman ylikulutuspäivää vietetään vuosittain heinä-elokuun vaihteessa ja Suomessa jo maaliskuun lopussa. Eli jo maaliskuun lopussa olemme ylittäneet maapallon kantokyvyn rajat kulutustottumuksillamme. Eikä ruoka ole näistä ylikulutuksen syistä vähäpätöisin. Siksi planetaarinen ruokavalio auttaa luomaan raamit ruoan aiheuttamille ilmasto- ja ympäristövaikutuksille.

Vuonna 2019 kansainvälinen eri alojen huippuasiantuntijoiden ryhmä, EAT-Lancet -komissio, julkaisi maailmanlaajuisen tutkittuun tietoon perustuvan ruokavaliomallin, planetaarisen ruokavalion. Tämän ruokavaliomallin tarkoituksena oli luoda ensimmäistä kertaa tieteelliset raamit terveelliselle ja samalla maapallomme kestävyyden rajoja kunnioittavalle ruokavaliolle niin, että kaikille ihmisille riittäisi ruokaa, kun maapallon väkiluku kasvaa ennustetusti 10 miljardiin vuoteen 2050 mennessä. Näiden raamien sisällä voidaan toteuttaa ja koostaa monenlaisia kestäviä ruokavalioita eri ruokakulttuureja ja ruokaketjuja kunnioittaen, mutta silti niin, että YK:n kestävän kehityksen tavoitteet (Sustainable Development Goals, SDG) sekä Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteet voidaan saavuttaa.

Miksi planetaarista ruokavaliomallia tarvitaan?

Nykyisenlaiset ruokavaliomme sekä sairastuttavat meidät että kuluttavat maapallon luonnonvaroja kestämättömällä tavalla. Etenkin länsimaiset ruokavaliot, jotka sisältävät runsaasti eläinperäisiä ja vähän kasviperäisiä ruokia sekä ylimääräistä energiaa suhteessa tarpeeseen, ovat keskiössä näissä haasteissa. Esimerkiksi Suomessa 18 % kuolemista voidaan selittää ruoankäyttöön liittyvillä riskitekijöillä, kuten hedelmien ja vihannesten liian vähäisellä kulutuksella. Neljännes suomalaisten ennenaikaisista kuolemista olisikin mahdollisuus välttää jo pelkästään nykyisiä ravitsemussuosituksia noudattamalla. Samanaikaisesti taas osassa maailmaa väestöt kärsivät liian yksipuolisesta ruokavaliosta ja liian pienestä energiansaannista suhteessa tarpeeseen sekä niistä johtuvista liitännäisongelmista. Terveellisillä ja monipuolisilla ruokavalioilla voimme edistää hyvinvointiamme sekä vähentää erilaisten toimintakykyä ja terveyttä vaarantavien sairauksien riskiä.

Lisäksi ruokavaliomme vaikuttavat paitsi ilmastoon tuottamalla kasvihuonekaasupäästöjä myös ympäristöön aiheuttamalla maankäytön muutoksia, kuluttamalla vettä ja vähentämällä luonnon monimuotoisuutta. Eivätkä suomalaisten ruokavalioiden ympäristövaikutukset rajoitu vain Suomeen. Osa suomalaisten kuluttaman ruoan ympäristövaikutuksista näkyy muualla, sillä vajaa 40 % Suomessa kulutetuista elintarvikkeista on tuotettu ja valmistettu muualla maailmassa. Siksi myös meidän, pienen pohjoisen kansan, ruokavalinnat vaikuttavat maailmanlaajuisesti. Ympäristön kantokyvyn näkökulmasta katsottuna henkilökohtaiset ruokavalintamme ovat siis yhteisiä, jopa maailmanlaajuisia kysymyksiä.

Tosiasia on, että ruoankulutuksen ympäristövaikutuksia ei voida poistaa. Vähentää niitä kuitenkin voidaan, ja se on välttämätöntä. Esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen tekemän RuokaMinimi-hankkeen loppuraportin mukaan ruokavaliomuutoksilla voitaisiin vähentää suomalaisten ruokavalioiden ympäristövaikutuksia jopa 30–40 %. Suurimmat muutokset vaatisivat ruokavalioiden muutosta kokonaan kasviperäisiksi tai vain kalaa ja kasviksia sisältäviksi. Kuitenkin lihan kulutuksen vähentäminen puoleen nykyisestä vähentäisi ruokavalioiden ilmastovaikutuksia 13 %, ja edelleen, jos vähennys olisi kolmannekseen nykyisestä määrästä, ilmastovaikutukset vähenisivät lähes 20 %.

Vaikka on selvää, että kasvipohjaiset ruokavaliot ovat ympäristön kannalta kestävimpiä vaihtoehtoja, sekaruokavaliot ovat kuitenkin tällä hetkellä monen ruokajärjestelmän kannattavuuden ja toimivuuden, ruokakulttuurin sekä ruoka- ja ravitsemusturvan kannalta saavutettavin vaihtoehto. Kasvikunnan tuotteita painottava sekaruokavalio, kuten planetaarinen ruokavaliokin on, mahdollistaa parhaiten muutoksen kohti kestävämpiä ruokajärjestelmiä.

Planetaarisen ruokavalion monet mahdollisuudet – ei yhtä oikeaa tapaa

Planetaarinen ruokavalio on siis ennen kaikkea malli, jota voidaan soveltaa eri ruokakulttuureihin sopivaksi. Ruokaryhmien saantisuositusvälit antavat pohjan eri tavoin toteutettaville ruokavalioille (taulukko). Siihen sisältyvät ruokaryhmäkohtaiset suositukset ovat hyvin samansuuntaiset kuin monien maiden ravitsemussuositusten, mukaan lukien pohjoismaiset ja suomalaiset suositukset, mutta ne ovat tarkemmat ja tiukemmat etenkin eläinperäisten ruokien kohdalla.

Lisäksi ruokavaliomalli on laadittu niin, että päivittäinen energiansaanti olisi noin 2500 kilokaloria (kcal). Tämä voi kuulostaa melko paljolta, kun esimerkiksi suomalaisten naisten keskimääräinen päivittäinen energiansaanti vuonna 2017 oli 1750 kcal ja vastaavasti miesten 2260 kcal. Tällä energiansaantisuosituksella on kuitenkin haluttu asiantuntijaryhmän mukaan kannustaa liikkumiseen, joka lisää energiankulutusta.

Tarkka energiansaantisuositus on mahdollistanut myös eri ruokaryhmien tarkempien grammamäärien ilmaisun, mutta näiden tarkka noudattaminen kuluttajatasolla ei ole tarpeen, vaan ne ovat ennemmin tieteelliseen ja poliittiseen käyttöön laadittuja lukuarvoja. Saantisuositukset on myös annettu energiaosuuksina suositellusta 2500 kcal päivittäisestä energiansaannista, mikä mahdollistaa eri ruokaryhmien suhteellisten osuuksien tarkastelun ja siten joustavampien suositusten laatimisen. Planetaarisen ruokavaliomallin soveltaminen esimerkiksi osana suomalaista ruokakulttuuria vaatii kuitenkin lisää tutkimusta.

Katse kohti palkokasveja

Terveyden ja ympäristön kannalta ruokavaliomme vaatii siirtymää kohti kasviperäisiä ruokia ja ainakin osittaista eläinperäisten proteiinien lähteiden korvaamista kasviperäisillä proteiininlähteillä. Suomessa on seurattu suomalaisten aikuisten keskimääräistä ruoankulutusta ja ravintoaineiden saantia kansallisissa FinRavinto-tutkimuksissa vuodesta 1982 lähtien ja viimeisin tutkimus on vuodelta 2017. Tämän FinRavinto 2017 -tutkimuksen mukaan erityisesti suomalaisten miesten päivittäinen punaisen lihan ja prosessoitujen lihavalmisteiden kulutus on hyvin runsasta (noin 138 g/päivä) jo verrattuna nykyisiin suomalaisiin ravitsemussuosituksiin (70 g/päivä), mutta erityisesti verrattuna planetaarisen ruokavalion suositukseen (maksimissaan 28 g/päivä). Samanaikaisesti suomalaisten aikuisten kasviperäisten proteiininlähteiden, kuten papujen, herneiden ja linssien eli palkokasvien, käyttö on erittäin pientä. Lisäksi suomalaisten maidon ja maitotuotteiden käyttö ylittää reilusti planetaarisen ruokavalion ylimmänkin käyttörajan (500 g/päivä), kun käyttömäärässä huomioidaan maitotuotteiden valmistamiseen käytetty maidon kokonaismäärä (esimerkiksi 100 g juustoa on vaatinut noin viisinkertaisen määrän maitoa). Viimeisen 20 vuoden aikana suomalaisten hiilihydraattien saanti on laskenut. Riittävän kuidun saannin turvaamiseksi nyt ja tulevaisuudessa erityisesti täysjyväviljojen suosiminen ruokavaliossa on kannattavaa.

Kasviperäisten proteiinilähteiden kulutuksen lisäämisen yhtenä haasteena on riippuvaisuus niiden tuonnista Suomen ulkopuolelta. Suomalaisten palkokasvien viljelyä sekä niiden käyttöä suomalaisissa ruokavalioissa on selvästi varaa lisätä. Tällä hetkellä käynnissä oleva Leg4Life – Palkokasveilla kohti kestävää ruokajärjestelmää ja terveyttä -tutkimushanke pyrkiikin edistämään kotimaisten palkokasvien viljelyä sekä elintarvike- ja rehukäyttöä. Leg4Life on yksi Suomen Akatemian yhteydessä toimivan Strategisen tutkimuksen neuvoston osana toimivan Food-ohjelman rahoittamista kestävää ruokamurrosta edistävistä hankkeista. Muita meneillään olevia kestävää ruokamurrosta sekä ilmastomuutoksen hillintää ja siihen sopeutumista tukevia hankkeita ovat Food-ohjelmaan kuuluvat Just food-hanke sekä Suomen Akatemian rahoittama Ruoka-askel-hanke. Kestävä ruokamurros vaatiikin muutoksia koko ruokaketjussa pellolta pöytään.

Suuret muutokset ruokavalioissa ovat haaste koko ruokajärjestelmälle, mutta myös kuluttajille, ja vaativat hyvää suunnittelua ja ruokaympäristön tukea. Eläinperäisten proteiininlähteiden korvaamisessa kasviperäisillä proteiininlähteillä avainasemassa onkin monipuolinen kasviperäisten tuotteiden käyttö. Erityisesti korostuu monipuolinen täysjyväviljavalmisteiden, erilaisten palkokasvien sekä pähkinöiden ja siementen päivittäinen käyttö.

Miten toteuttaa planetaarista ruokavaliota käytännössä?

Vaikka planetaarinen ruokavalio on annettu tarkkoina grammamäärinä ja vaikuttaa kovin optimoidulta, ei yksittäisen kuluttajan tarvitse mitata ja käyttää kaikkea syömäänsä vaa’an kautta. Lisäksi planetaarisen ruokavalion tavoitteet voivat kuulostaa etenkin joidenkin ruokaryhmien kohdalla vielä melko tiukoilta ja kaukaisilta. Mutta täytyy muistaa, että tekemämme pienetkin valinnat ja muutokset lautasillamme ovat ehkä yksi vaikuttavimpia ja päivittäisellä tasolla helpoimpia keinoja tehdä hyvää niin meille itsellemme kuin ympäristöllemme.

Keräsimme viisi keinoa, joiden avulla voi tehdä pieniä muutoksia kohti planetaarista ruokavaliota:

 

1. Suomalaiset käyttävät keskimäärin noin ruokalusikallisen palkokasveja päivittäin. Esimerkiksi papujen lisääminen jauhelihakastikkeeseen on helppo keino totutella mahdolliseen papujen jauhoisempaan rakenteeseen. Samalla vatsa tottuu pikkuhiljaa palkokasveihin.
2. Kun kasviperäiset ruoat ovat tulleet tutummiksi, voit korvata jotkin viikon lihapitoisista aterioista kokonaan kasvisruoalla.
3. Vaihda välillä esimerkiksi pasta täysjyväpastaan tai vehnäsämpylä ruisleipään.
4. Suomalaiset aikuiset kuluttavat maitovalmisteita ähes kaksinkertaisen määrän planetaarisen ruokavalion ylimpäänkin käyttörajaan nähden, kun huomioidaan erilaisten maitovalmisteiden valmistamiseen käytetyn maidon kokonaismäärä. Maitovalmisteiden kulutusta voi vähentää korvaamalla esimerkiksi ruoanlaitossa ruokakerma kasvipohjaisilla valmisteilla. Myös maidon, jogurtin ja rahkan sijaan voi välillä valita kasvipohjaisen valmisteen.
5. Pähkinät ja siemenet ovat hyviä ja monipuolisia ravintoaineiden lähteitä. Niiden käyttöä on suomalaisessa ruokavaliossa varaa lisätä turvalliset käyttörajat huomioiden. Muutama ruokalusikallinen pähkinä-siemensekoitusta on hyvä lisä esimerkiksi iltapäiväkahvin tai välipalan yhteyteen.

Lisää planetaarisesta ruokavaliosta voi lukea esimerkiksi täältä ja täältä.

Kirjoittajat:

Tiina Suikki & Leg4Life-tutkimushankkeen työryhmä
Väitöskirjatutkija
THL ja Helsingin yliopisto