Tutkimustuloksia: Keinoja tyypin 2 diabeteksen ehkäisyyn
Tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä ruokavalion proteiinin ja hiilihydraattien suhteellista osuutta tärkeämpää lienee muu terveellisyys ja painonhallinta, osoittaa uusi kansainvälinen tutkimus.
PREVIEW-intervention päätulokset on juuri julkaistu. Niukkaenerginen laihdutusjakso yhdistettynä elintapaohjaukseen osoittautui pienen sairastuneiden määrän perusteella tehokkaaksi tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä, vaikka tutkimuksen ruokavalio- ja liikuntatavoitteiden ylläpitäminen kolmen vuoden ajan olikin haastavaa. Tulokset korostavat 5—10 % painon pudotuksen merkitystä henkilöillä, joiden painoindeksi on yli 30 ja riski sairastua tyypin 2 diabetekseen kohonnut.
Laihdutuksen jälkeen suositellaan riittävää liikuntaa (>75 min raskaalla tai >150 min kohtuullisella kuormituksella viikossa) ja terveellistä ruokavaliota. Jälkimmäisessä proteiinien, hiilihydraattien ja rasvan suhteellista osuutta tärkeämpää lienee muu terveellisyys. Tämä tarkoittaa esimerkiksi suurta vihannesten, hedelmien ja marjojen käyttöä, riittävää täysjyväviljan käyttöä kuidun saannin takaamiseksi sekä vähärasvaisten maitotuotteiden ja öljyjen käyttöä. Erityisen tärkeää on myös energiatasapainon säilyttäminen eli painonhallinta.
PREVIEW-intervention tavoitteena oli löytää uusia keinoja tyypin 2 diabeteksen ehkäisyyn
Tyypin 2 diabetes on yksi nopeimmin yleistyvistä kansansairauksista maailmassa. Ilmiön taustalla on ylipainon yleistyminen, sillä jo lievä ylipaino lisää todennäköisyyttä sairastua tyypin 2 diabetekseen. Taudin ehkäisyssä laihtuminen ja painonhallinta ovatkin keskeisessä roolissa.
Perinteisesti tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä on suositeltu suomalaisten ravitsemussuositusten mukaista, verrattain runsaasti hiilihydraattia ja kuitua sisältävää ruokavaliota. Kansainvälisessä PREVIEW-tutkimuksessa haluttiin testata runsaammin proteiinia sisältävää ruokavaliota, jossa on lisäksi tavanomaista matalampi glykeeminen indeksi (GI), sillä kyseisen ruokavalion on havaittu olevan tehokas laihdutuksen jälkeisessä painonhallinnassa.
Yli 2000 osallistujaa kahdeksasta eri maasta ja kolmen vuoden seuranta
PREVIEW-interventio toteutettiin vuosina 2013–2018 kuudessa Euroopan maassa (Alankomaat, Bulgaria, Espanja, Iso-Britannia, Suomi ja Tanska) sekä Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Suomessa tutkimusta tehtiin Helsingin yliopiston Elintarvike- ja ravitsemustieteiden osastolla professori Mikael Fogelholmin johdolla. Rahoitus tutkimukseen tuli Euroopan komissiolta. Tutkimuksen toteutus on raportoitu laajemmin täällä.
Tutkimuksen osallistujat (n=2223) olivat lähtötilanteessa 25–70-vuotiaita, ylipainoisia, ja heillä oli kohonnut riski sairastua tyypin 2 diabetekseen. Yhteensä kolmen vuoden mittainen tutkimus alkoi kahdeksan viikon niukkaenergisellä laihdutusjaksolla käyttäen kaupallisia laihdutusvalmisteita (The Cambridge Weight Plan©). Laihdutusjakson jälkeen vähintään 8 % lähtöpainostaan pudottaneet henkilöt (n=1857, 80 %) jatkoivat painonhallintajaksoon. Lisää laihdutusjakson aikaisista tuloksista voi lukea täältä.
Testissä kaksi proteiini- ja hiilihydraattimäärältään erilaista ruokavaliota
Painonhallintajakson ajaksi osallistujat satunnaistettiin noudattamaan kahta proteiini- ja hiilihydraattimäärältään erilaista ruokavaliota ja kahta rasitustasoiltaan erilaista liikuntaohjelmaa. Runsasproteiinisessa ruokavaliossa tavoitteena oli 25 E% proteiinia, 45 E% hiilihydraattia sekä matala GI (<50). Vertailuruokavaliossa tavoitteena oli 15 E% proteiinia, 55 E% hiilihydraattia sekä tavanomainen GI (>56). Molemmissa ruokavalioissa rasvan määräksi tavoiteltiin 30 E% ja elintarvikevalinnat ohjattiin tekemään mahdollisimman terveellisinä. Liikuntaohjelmien viikoittaiset tavoitteet olivat >75 min raskaan tai >150 min kohtuullisen kuormituksen liikuntaa.
Osallistujat saivat tutkimuksen aikana elintapaohjausta 17 ryhmätapaamisessa. Ohjaus perustui teoriaperusteisiin käyttäytymisen muutoksen tekniikkoihin ja noudatti tutkimusta varten kehitettyä PREMIT-ryhmänohjausmallia. Tutkimuksen aikana oli 7 laajaa tutkimuskäyntiä, joiden aikana mm. tehtiin antropometriset mittaukset, mitattiin paastoverensokeri ja suoritettiin kahden tunnin sokerirasituskoe.
Ruokavalioryhmien välillä ei eroa sairastuvuudessa tyypin 2 diabetekseen
Tyypin 2 diabetekseen sairastui kolmen vuoden seurannan aikana noin 3 % osallistujista, eikä sairastuneiden määrässä ollut eroa ruokavalioryhmien välillä. Ruokavalioiden toteutumista seurattiin tutkimuskäyntien yhteydessä täytetyillä ruokapäiväkirjoilla ja proteiinin saantia lisäksi vuorokausivirtsan typpianalyysien perusteella. Ruokavalioryhmien välillä oli eroa proteiinin saannissa tutkimuksen alkuvaiheessa, mutta ero jäi tavoiteltua pienemmäksi ja hävisi kahden vuoden seurannan kohdalla.
Eroa tyypin 2 diabetekseen sairastuvuudessa ei havaittu myöskään liikuntaohjelmien välillä, ja niissäkin intervention tavoitteet jäivät toteutumatta, sillä liikemittareilla mitattuna ryhmien liikunnan tehossa ei ollut juurikaan eroa. Ongelmat ruokavalio- ja liikuntatavoitteiden toteuttamisessa ovat linjassa aikaisemmissakin tutkimuksissa havaitun kanssa – elintapamuutosten tekeminen ja varsinkin ylläpitäminen pitkällä tähtäimellä on todella haastavaa!
Odotettua pienemmän sairastuvuuden taustalla laihdutustulokset ja painonhallinta
Tyypin 2 diabetekseen sairastuneiden määrä oli huomattavasti pienempi kuin osattiin odottaa, sillä aikaisempien tutkimusten perusteella seurannan aikana sairastuvien määräksi oletettiin 10—15 %. Houkutteleva selitys tälle on tutkimuksen alussa ollut laihdutusjakso, jonka aikana osallistujat laihtuivat keskimäärin 11 % lähtöpainostaan. Vaikka osallistujien paino painonhallintajakson aikana pyrkikin nousemaan, osallistujat olivat kolmen vuoden seurannan lopussa vielä keskimäärin noin 5 % alle lähtöpainon, mikä on aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna kohtuullisen hyvä tulos. Lisää tutkimusta aiheesta kuitenkin tarvitaan, sillä tässä tutkimuksessa ei ollut kontrolliryhmää, joka ei olisi osallistunut laihdutusjaksoon.
Painonkehitys seurannan aikana oli samanlaista molemmissa ruokavalioryhmissä, eli toisin kuin etukäteen arveltiin, runsaammin proteiinia sisältävä ruokavalio ei ollut vertailuruokavaliota tehokkaampi painonhallinnassa. Vähemmän proteiinia sisältävässä vertailuruokavaliossakin proteiinin saanti oli keskimäärin yli 0,8 g/kg, mikä todennäköisesti on riittävä määrä proteiinia tukemaan painonhallintaa.
Tutkimuksen haasteena oli suuri keskeyttäneiden määrä, sillä tutkimuksen suoritti loppuun saakka vain 52 % painonhallintajakson aloittaneista (n=962). Tällä on saattanut olla vaikutusta tutkimuksen tuloksiin. Toisaalta keskeyttäneiden määrä vaihteli tutkimuskeskuksittain 25 % ja 75 % välillä, mutta tyypin 2 diabeteksen ilmaantuvuudessa ei silti ollut eroa tutkimuskeskusten välillä.
ETM, tohtorikoulutettava Elli Jalo, Elintarvike- ja ravitsemustieteiden osasto, Helsingin yliopisto