Suomen ravitsemustieteen yhdistys jakaa jäsenilleen matka-apurahoja, joiden tarkoituksena on tukea ja edistää ravitsemustieteellistä tutkimusta ja julkaisemista. Vuonna 2020 kaikki matka-apurahat kohdistettiin NNC2020 konferenssin osallistumismaksuihin ja koska apurahoja myönnettiin niin monta, perinteisten matkakertomusten sijaan apurahansaajia pyydettiin kertomuksissaan ensisijaisesti esittelemään omaa tutkimustaan.
Sanna Rajapolvi, TtM, laillistettu ravitsemusterapeutti, nuorempi tutkija, Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö, Itä-Suomen yliopisto
Kognitiivis-behavioraalisen psykoterapian menetelmien soveltaminen painonhallinnan ryhmäohjaukseen henkilöillä, joilla on masennusoireita
Vuoden 2020 Nordic Nutrition Conferencessa esitin videoposterilla väitöskirjani yhden osatyöni tuloksia otsikolla ”Effects of lifestyle group interventions applying cognitive-behavioral therapy methods on weight management and psychological factors in adults with depression: A systematic review.” Tässä osatyössä tarkastelen systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla, miten kognitiivis-behavioraalisen psykoterapian menetelmiä on tähän mennessä sovellettu ryhmämuotoisessa painonhallintaohjauksessa henkilöillä, joilla on masennusoireita ja miten se on vaikuttanut painonhallintaan. Lisäksi koska kiinnostuksen kohteenani on syömiskäyttäytyminen painonhallinnan taustatekijänä, käsittelen myös tätä aihetta tulevassa artikkelissani. Tämän työn tuloksista luettavissa lisää aikanaan tulevassa julkaisussa.
Ylipaino ja masennus ovat molemmat merkittäviä kansanterveysongelmia. FinTerveys 2017 -tutkimuksen mukaan noin miljoonalla yli 30-vuotiaalla suomalaisella esiintyy lihavuutta (painoindeksi ≥ 30 kg/m2). Vastaavassa tutkimuksessa viimeisen vuoden aikana lääkärin toteaman tai hoitaman masennuksen yleisyys oli naisilla 7,8 % ja miehillä 5,9 %. Masennuksen ja lihavuuden välillä onkin kaksisuuntainen yhteys: masennus lisää lihavuuden riskiä ja lihavuus lisää masennuksen riskiä. Henkilöistä, jotka sairastavat masennusta 40 %:lla on esitetty olevan ylipainoa tai lihavuutta. Tämä tarkoittaa sitä, että vuosittain yli 100 000 suomalaisen arvioidaan kärsivän molemmista yhtä aikaa. Sekä masennus ja lihavuus, niin yhdessä kuin erikseen lisäävät riskiä monille somaattisille sairauksille, kuten esimerkiksi tyypin 2 diabetekselle ja metaboliselle oireyhtymälle. Lihavuuden hyvällä hoidolla voidaankin pienentää liitännäissairastavuuden riskiä. Lisäksi voidaan tukea masennuksen hoitoa, sillä painonpudotuksella on havaittu yhteys esimerkiksi positiiviseen muutokseen mielialaoireissa.
Elintapaohjaus on yksi keskeinen Käypä hoito -suosituksen mukainen lihavuuden hoitomuoto. Syömiskäyttäytymisellä on keskeinen rooli painonhallinnassa. Kuitenkin masennukseen yhteydessä olevat syömiskäyttäytymispiirteet, kuten tunnesyöminen ja ahmintakäyttäytyminen voivat tehdä painonhallinnasta haasteellista. Aiemmissa tutkimuksissa onkin havaittu, että painonhallinnassa onnistuneilla syömiskäyttäytyminen on tietoisempaa ja kontrolloidumpaa. Syömiskäyttäytymisen haasteiden lisäksi henkilöillä, joilla on masennusta, on usein muitakin elintapamuutosten tekemistä rajoittavia haasteita elämässä, kuten esimerkiksi uupumusta, motivaation puutetta ja rajallisesti voimavaroja. Tämä erityisen tuen tarve jää usein lihavuutta hoidettaessa huomioimatta, koska tarvittavaa erityistä ohjausosaamista ja -menetelmiä ei ole.
Kognitiivis-behavioraalisen psykoterapian viitekehyksessä ajatellaan, että yksilön ajatukset, tunteet, toiminta ja kehon fyysiset oireet vaikuttavat toisiinsa. Se onkin yksi yleisimpiä masennuksen hoitoon käytetyistä psykoterapioista ja näiden menetelmien hyödyntämisellä ajatellaan olevan positiivisia vaikutuksia myös masennusta sairastavien lihavuuden hoitoon. Kuitenkin tutkimuksia tällä asetelmalla on hyvin vähän ja syömiskäyttäytymistä on tutkittu vielä vähemmän. Yleisväestöllä kognitiivis-behavioraalisen psykoterapian menetelmien soveltaminen painonhallintaohjauksessa on tutkimuksissa parantanut laihtumistulosta, mutta tulokset ovat osin ristiriitaisia. Kognitiivis-behavioraaliset menetelmät on kuitenkin nostettu sekä suomalaisessa Käypä hoito -suosituksessa että eurooppalaisessa lihavuuden hoitosuosituksessa yhdeksi suositelluksi elintapaohjauksen välineeksi.
Väitöskirjani on osa tutkimushanketta, jossa kehitetään kognitiivis-behavioraalisia menetelmiä soveltaa lihavuuden ryhmähoitomallia henkilöille, joilla on masennusta. Aineisto pitää sisällään kaksi yleisväestöllä toteutettua lihavuuden hoidon interventiotutkimusta, joissa masennusoireiden esiintyvyyden lähtötilanteessa havaittiin olevan korkea. Pro gradu -työssäni tarkastelin näiden pohjalta kehitetyn pilottimallin toimivuutta mielialahäiriötä sairastavien painonhallintaan ja syömiskäyttäytymiseen. Tulokset tuossa vaiheessa vaikuttivat lupaavilta ohjausmallin toimivuudesta ja soveltuvuudesta kohderyhmän painonhallintaohjaukseen, ja tämä saikin minut kiinnostumaan aiheesta entistä enemmän. Halusinkin väitöskirjassani perehtyä aiheeseen syvemmin ja omalla panoksellani kehittää masennusta sairastavien henkilöiden lihavuuden hoitoa.
Väitöskirjassani siis tarkastelen miten henkilöt, joilla on yhtäaikaista masennusta ja lihavuutta hyötyvät kognitiivis-behavioraalisia menetelmiä soveltavasta painonhallinnan ryhmäohjauksesta, ja erityisesti sitä, miten se vaikuttaa heidän painonhallintaansa ja syömiskäyttäytymiseensä. Lisäksi pyrin löytämään tekijöitä, jotka selittävät heidän painonhallinnassansa onnistumista tai epäonnistumista ja mahdollisia biologisia painonhallinnassa onnistumisen merkkiaineita. Pidemmän aikavälin tavoitteena onkin siis kehittää kohdennetumpaa painonhallinnan ohjausta henkilöille, joilla on masennusta ja sitä kautta ehkäistä ja hoitaa lihavuuteen liittyviä liitännäissairauksia.