Suomen ravitsemustieteen yhdistys jakaa jäsenilleen matka-apurahoja, joiden tarkoituksena on tukea ja edistää ravitsemustieteellistä tutkimusta ja julkaisemista. Vuonna 2020 kaikki matka-apurahat kohdistettiin NNC2020 konferenssin osallistumismaksuihin ja koska apurahoja myönnettiin niin monta, perinteisten matkakertomusten sijaan apurahansaajia pyydettiin kertomuksissaan ensisijaisesti esittelemään omaa tutkimustaan.
Leena Hakola, FT, apurahatutkija, post doc-tutkimus, Terveystieteet, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Tampereen yliopisto
Matka Helsinkiin jäi pandemian takia vain haaveeksi, mutta onneksi Pohjoismaisen ravitsemuskokouksen (Nordic Nutrition Conference 2020, NNC2020) järjestelytiimi onnistui virtuaalisen kokouksen järjestelyissä hienosti.
Virtuaaliseen tieteelliseen kokoukseen osallistumisessa koin hyviä ja huonoja puolia verrattuna perinteisiin kokouksiin. Hyviä puolia olivat osallistumisen helppous, sessiosta toiseen siirtymisen helppous, ja mahdollisuus kuunnella esityksiä mihin aikaan tahansa. Huonona puolena koin, että keskustelu, verkostoituminen ja uusiin aiheisiin syventyminen jäivät huomattavasti vähäisemmäksi kuin perinteisissä kokouksissa. Turvallisempia aikoja odotellessa virtuaalisiin kokouksiin osallistuminen on kuitenkin erittäin mielekästä.
Minulla oli kokouksessa suullinen esitys, jonka olin tallentanut ennen kokousta. Esitykseni otsikko oli: “Serum fatty acids and the risk of developing islet autoimmunity: a nested case-control study within the TRIGR birth cohort ” ja esitys oli sijoitettu kokouksessa osaksi “Child & Pregnancy”-teemaa. Tulokset on hiljattain julkaistu myös lehdessä Pediatric Diabetes (1).
Väitöksenjälkeisessä tutkimuksessani olen pyrkinyt selvittämään varhaiseen ravitsemukseen liittyvien tekijöiden yhteyttä tyypin 1 diabeteksen ja sen esiasteen kehittymiseen. NNC-kokouksessa esittämäni työ on osa väitöksenjälkeistä tutkimusta. Tavoitteenamme oli tutkia, ovatko lapsen seerumin rasvahappojen tasot yhteydessä tyypin 1 diabeteksen esiasteen riskiin korkean tyypin 1 diabeteksen riskin lapsilla.
Tutkimus perustuu Trial to Reduce IDDM in the Genetically at Risk (TRIGR)– tutkimuksen aineistoon. TRIGR-tutkimus on interventiotutkimus, jossa verrattiin kahden äidinmaidonkorvikkeen vaikutusta lapsen tyypin 1 diabeteksen riskiin (korvike, jossa proteiineja oli pilkottu vs. perinteinen lehmänmaitopohjainen äidinmaidonkorvike) (2). Koska interventioryhmien välillä ei ollut eroa diabeteksen tai sen esiasteen ilmaantuvuudessa, käsittelimme tutkimusaineistoa kuin kohorttia, jonka sisällä teimme tapaus-verrokki valinnan. TRIGR-tutkittavia oli 15 eri maasta ja kaikilla tutkittavilla oli kohonnut diabetesriski, joka perustui sekä geneettiseen (HLA) riskiin, että lähisukulaisen tyypin 1 diabetekseen. Tapauksiksi valitsimme 244 lasta, joilla oli tyypin 1 diabeteksen esiaste (positiivisuus vähintään kahdelle tyypin 1 diabetekseen liittyvälle autovasta-aineella) ja kullekin tapauslapselle valitsimme kaksi asuinpaikan ja iän mukaan kaltaistettua verrokkia.
Lapsilta oli kerätty 0, 6, 12 ja 18 kuukauden iässä verinäytteet, joista määritettiin 26 eri seerumin rasvahappoa. Rasvahappotasot laskettiin osuuksina (%) seerumin kokonaisrasvahapoista. Seuraavien rasvahappojen suurempi keskimääräinen osuus oli yhteydessä kohonneeseen diabeteksen esiasteen riskiin, kun mallit oli vakioitu sukupuolella, HLA-genotyypillä ja äidin tyypin 1 diabeteksella: pentadekaanihappo (15:0), heptadekaanihappo iso ja anteiso (17:0), steariinihappo (18:0) sekä konjugoitu linolihappo (18:2n‐7). Näiden rasvahappojen osuudet olivat imetetyillä lapsilla korkeammat kuin heillä, joita ei imetetty. Puolestaan kyseisten rasvahappojen osuudet olivat matalampia lapsilla, joiden äidillä oli tyypin 1 diabetes verrattuna lapsiin, joiden äidillä ei ollut tyypin 1 diabetesta. Omega-3 rasvahapot eivät olleet johdonmukaisesti yhteydessä tyypin 1 diabeteksen esiasteeseen.
Tutkimustuloksemme yhdessä aiemman kirjallisuuden kanssa viittaavat siihen, että seerumin rasvahappotasoissa on eroja lapsilla, joille kehittyy tyypin 1 diabeteksen esiaste verrattuna lapsiin, joille sitä ei kehity jo ennen diabetekseen liittyvien vasta-aineiden ilmenemistä. Eri tutkimuksissa on kuitenkin noussut esiin osin eri rasvahappoja, jotka ovat suoja- ja/tai riskiyhteydessä tyypin 1 diabeteksen esiasteeseen. Rasvahappojen osuuksiin seerumissa vaikuttavat lapsen aineenvaihdunta ja ravitsemus, vastasyntyneillä myös äidin aineenvaihdunta ja ravitsemus. Aineenvaihduntaan taas vaikuttavat monet tekijät, esimerkiksi perimä, paino, terveydentila ja ravitsemus. Rasvahappojen roolin ymmärtämiseksi tyypin 1 diabeteksen kehittymisessä tarvitaan siis edelleen lisätutkimusta.
Oma tutkimukseni jatkuu tyypin 1 diabetekseen liittyvien ympäristötekijöiden parissa, joten ehkäpä seuraavassa NNC-kokouksessa voin kertoa uusia tuloksia.
- Hakola L, Erlund I, Cuthbertson D, et al.Serum fatty acids and risk of developing islet autoimmunity: A nested case-control study within the TRIGR birth cohort.Pediatr Diabetes. 2021. doi: 10.1111/pedi.13189 [doi].
- Writing Group for the TRIGR Study Group, Knip M, Akerblom HK, et al. Effect of hydrolyzed infant formula vs conventional formula on risk of type 1 diabetes: The TRIGR randomized clinical trial.JAMA. 2018;319(1):38-48. doi: 10.1001/jama.2017.19826 [doi].