Suomen ravitsemustieteen yhdistys jakaa jäsenilleen matka-apurahoja, joiden tarkoituksena on tukea ja edistää ravitsemustieteellistä tutkimusta ja julkaisemista. Vuonna 2020 kaikki matka-apurahat kohdistettiin NNC2020 konferenssin osallistumismaksuihin ja koska apurahoja myönnettiin niin monta, perinteisten matkakertomusten sijaan apurahansaajia pyydettiin kertomuksissaan ensisijaisesti esittelemään omaa tutkimustaan.
Henna Jalkanen, projektitutkija, TtM, laill. ravitsemusterapeutti, Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimus, Itä-Suomen yliopisto
Ilmoittautuminen, junamatkat, majoitus, check. Lasten syömiskäyttäytymistä Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimuksessa selvittävä väitöskirjatutkija on valmiina, NNC2020, täältä tullaan. No tulikin korona ja pitkään odotettu, Suomessa järjestettävä, kansainvälinen kongressi päätettiin siirtää ja lopulta muuttaa kokonaan virtuaaliseksi. Minä, kuten varmasti moni muukin, olisimme mielellämme tavanneet kasvotusten toisia tutkijoita. Harvoin on esimerkiksi tilaisuuksia, jossa pääsee tutustumaan yhdessä paikassa laajasti Suomessa tehtävään ravitsemustutkimukseen. Mahdollisuudet siten erityisesti suomalaisten tutkijoiden kanssa verkostoitumiseen valuivat siltä osin hukkaan. Kiitos järjestelytoimikunnalle, virtuaalinen NNC 2020 starttasi kuitenkin onnistuneesti joulukuussa. Itse kongressi sujui verkossa erittäin hyvin ja varmasti moni oli myös mielissään, että kiireisenä joulunalusaikana saikin seurata tapahtumaa verkossa.
Se ei kuitenkaan poistanut sitä harmitusta, että olisi saanut jutella omasta tutkimuksesta kasvotusten posterin äärellä. Nyt jäi perustelematta se, että jos syömiskäyttäytymistä mitattaisiin enemmän, saattaisimme löytää paremmin syitä siihen, miksi joidenkin lapsien painokäyrä nousee niin, että neuvolassa tai koululääkärillä siihen kiinnitetään huomiota. Ja miksi ihmeessä toisen lapset syövät mukisematta monipuolisesti kasviksia ja ovat ruokarohkeita, kun taas toiset siirtävät vähäeleisesti kasvikset syrjään keittolautaseltaan.
Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimuksessa olemme selvittäneet näitä tekijöitä. Olemme aiemmin jo todenneet, että esimerkiksi valikoivat 6-8 -vuotiaat lapset syövät vähemmän kasviksia, kun taas syömisestä nauttivat syövät niitä todennäköisesti enemmän. Vastaavia tutkimuksia, joissa on selvitetty syömiskäyttäytymisen vaikutuksia ruokavalioon ja terveyteen, on maailmalla julkaistu lukuisia, mutta tutkimuksia syömiskäyttäytymiseen liittyvistä taustatekijöistä on julkaistu varsin vähän. Siksi omassa väitöskirjatutkimuksessani selvitetään myös näitä tekijöitä.
Itseäni kiinnostaa erityisesti valikoivuus, koska se on yleinen lasten ruokailuun liittyvä huoli vanhemmilla. Selvitimme siksi laajasti, miten eri taustatekijät vaikuttavat vanhempien raportoimaan lapsen valikoivuuteen. Tutkimuksissamme selvisi, että mitä enemmän 6-8 -vuotiaat lapset liikkuivat, sen vähemmän vanhemmat raportoivat heidän olevan valikoivia. Vastakkaisia tuloksia löytyi ruutuajan osalta; enemmän ruutuaikaa oli yhteydessä vahvempaan valikoivuuteen.
Seuraavaksi selvitimme intervention vaikutuksia syömiskäyttäytymiseen sekä mikäli vaikutuksia löytyi, mitkä tekijät osaltaan vaikuttivat näihin muutoksiin. Tutkimuksissamme selvisi, että kaksi vuotta kestänyt, tehostettu liikunta- ja ravitsemusohjaus vähensi valikoivuutta ja liikunnan lisäys välitti tätä vaikutusta.
Tällä hetkellä työskentelen kouluruokailuun ja ruokakasvatukseen liittyvissä hankkeissa. Molemmissa hankkeissa on ollut paljon hyötyä väitöskirjatutkimuksestani, koska syömiskäyttäytyminen liittyy niin vahvasti lasten ruuankäyttöön. Se on käytännönläheinen teema, josta lähes kaikilla on mielipide ja josta saa heräteltyä hyviä keskusteluja niin tutkijoiden kuin suurenkin yleisön kanssa. Toivottavasti päästään taas pian näistä asioista posterin äärelle juttelemaan.