Suomen ravitsemustieteen yhdistys jakaa jäsenilleen matka-apurahoja, joiden tarkoituksena on tukea ja edistää ravitsemustieteellistä tutkimusta ja julkaisemista. Vuonna 2020 kaikki matka-apurahat kohdistettiin NNC2020 konferenssin osallistumismaksuihin ja koska apurahoja myönnettiin niin monta, perinteisten matkakertomusten sijaan apurahansaajia pyydettiin kertomuksissaan ensisijaisesti esittelemään omaa tutkimustaan.
Eeva Rantala, nuorempi tutkija, TtM, laillistettu ravitsemusterapeutti,
Teknologian tutkimuskeskus VTT, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Itä-Suomen yliopisto
Olen taiteesta tieteeseen loikannut terveystieteiden maisteri ja laillistettu ravitsemusterapeutti. Sain ensimmäisen koulutukseni Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitokselta, mutta tanssijan ura jäi lyhyeksi, kun mielenkiinto kääntyikin ravitsemukseen ja kelkka Kuopioon kohti ravitsemustieteen opintoja. Seitsemän vuotta u-käännöksen jälkeen olen palannut takaisin kotinurkilleni pääkaupunkiseudulle, työskentelen tutkijana VTT:llä ja THL:llä ja suoritan työn ohessa jatko-opintoja Itä-Suomen yliopiston Terveystieteiden tohtoriohjelmassa.
Ravitsemuksen alueella minua kiehtoo syömiskäyttäytyminen, erityisesti ruoanvalintaa ja syömistä ohjaava päätöksenteko, päätösten taustalla vaikuttavat tekijät, ruokatottumusten muutos sekä elinympäristön rooli näissä. Työssäni olen saanut olla mukana moninaisissa tutkimus- ja kehittämistehtävissä terveyden edistämiseen ja kroonisten sairauksien ehkäisemiseen keskittyvissä hankkeissa. Hankkeista merkittävimpiä ovat olleet StopDia (STN 2016−19), Joint Action CHRODIS PLUS (EU 2018−20), TERRA (VN TEAS 2019−20) ja juuri käynnistynyt Joint Action Best-ReMaP (EU 2020−23).
Väitöstyössäni tutkin tuuppauksen (engl. nudge) käyttökelpoisuutta, hyväksyttävyyttä ja vaikuttavuutta terveyttä edistävien ruokatottumusten ja fyysisen aktiivisuuden edistämisessä työpaikoilla. Tuuppaus on lähestymistapa, joka huomioi ihmisen herkkyyden ympäristön vihjeille ja taipumuksen toimia automaattisten kognitiivisten prosessien ohjaamana. Lähestymistavan periaatteena on ohjata parempiin valintoihin muovaamalla elinympäristön valinta-arkkitehtuuria eli tapaa, jolla saatavilla olevat vaihtoehdot tarjotaan. Tuuppaus perustuu kahdella Nobelilla palkittuun kognitiivisen psykologian ja käyttäytymistaloustieteen tutkimukseen.
Väitöstyöni perustuu StopDia-hankkeessa toteutettuun StopDia töissä -interventioon, joka toteutettiin vuosina 2017−19 Pohjois-Savon, Etelä-Karjalan ja Päijät-Hämeen alueilla yhteistyössä paikallisten työpaikkojen kanssa. Interventioon osallistui 15:stä suuresta ja keskisuuresta organisaatiosta yhteensä 98 itsenäistä työyksikköä, jotka työllistivät kaikkiaan noin 6200 työntekijää. Interventio kesti 12 kuukautta ja se toteutettiin tosielämän olosuhteissa osana työpaikkojen arkea. Interventiossa työympäristöjen valinta-arkkitehtuuria muokattiin parempiin ruokavalintoihin ja fyysiseen aktiivisuuteen kannustavilla tuuppauksilla, jotka valittiin interventiota varten kehitetystä StopDia Työkalupakista. Työkalupakki ja siihen liittyvät materiaalit ovat saatavilla Yksi Elämä -verkoston aineistopankista.
NNC2020-konferenssissa esitin kaksi posteria, jotka liittyvät väitöstutkimukseni aiheeseen, ruokaympäristöön.
Toinen postereistani, Redesigning food choice architecture to facilitate healthier choices: results of four nudge experiments in Finland (ID204), esitteli neljän tuuppauskokeen tuloksia. Kokeet toteutettiin tilaisuuksissa, joista kolme oli kertaluonteisia (ravintolan avajaiset, tutkimusseminaari ja IT-alan messutapahtuma) ja yksi viikoittain toistuva (työpaikan kahvihetki). Kokeet hyödynsivät erityyppisiä yhdistelmiä näyttöön pohjautuvia tuuppauskeinoja, ja kussakin kokeessa tuupattujen ruokien valinta muuttui odotetusti. Tulokset tukevat aiempaa näyttöä, jonka mukaan tuuppauksilla voidaan tukea parempia valintoja monenlaisissa ruoanvalintatilanteissa. Näin on erityisesti, jos terveyttä edistäviä valintoja lisäävät tuuppaukset toteutetaan samanaikaisesti terveyttä heikentäviä valintoja vähentävien tuuppausten kanssa. Tuuppausten vaikutukset saattavat kuitenkin olla vaimeampia tavanomaisissa syömistilanteissa, joissa jo vakiintuneet tavat ohjaavat ruoanvalintaa, sekä tilanteissa, joissa valinta-arkkitehtuurin muutos on minimaalinen. Yllätysten välttämiseksi tuuppaukset on suositeltavaa suunnitella huolella ja pilotoida ennen laajempaa implementointia. Posterissa kuvattujen tuuppauskokeiden tulokset on julkaistu Kehittyvä Elintarvike -lehdessä 5/2019.
Toinen posteri, Healthy food environment for Finnish children: mapping the current state and framing policy recommendations to improve it (ID205), esitteli selvitystyötä, jossa kartoitettiin suomalaisten lasten ja nuorten ruokaympäristön nykytilaa sekä laadittiin politiikkasuosituksia sen kehittämiseen terveyttä edistäväksi. Työ perustui sidosryhmäanalyysiin, asiantuntijahaastatteluihin ja -työpajoihin, kirjallisuuskatsaukseen sekä terveystaloustieteelliseen mallinnukseen. Selvitys osoitti, että Suomessa on saatavilla näyttöön pohjautuvia suosituksia ja toimintamalleja lukuisille ruokaympäristön toimijoille, mutta niiden toteutuksessa on toivomisen varaa. Sääntelyn mahdollisuuksia ei ole täysin hyödynnetty erityisesti verotuksen, markkinoinnin ja hankintojen ohjaamisessa. Lisäksi Suomesta puuttuu ajantasainen ja kattava tieto suomalaisten lasten ja nuoren ruokatottumuksista, ravitsemustilasta ja ruokasuhteesta. Työssä luotiin visio lasten ja nuorten terveyttä edistävästä ruokaympäristöstä sekä esitettiin 11 toimenpide-ehdotusten kokonaisuutta vision saavuttamiseksi. Työn loppuraportti ja tulokset tiivistävä policy brief -artikkeli on julkaistu Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarjassa (2020:19), ja tuotokset ovat saatavilla valtioneuvoston julkaisuarkistosta.