Seminaaritarinoita-juttusarjassa SRY:n järjestämien seminaarien osallistujat kertovat, mitä seminaarista jäi mieleen.
Syksyn 2019 seminaarissa perjantaina 15.11. keskityttiin lähinnä rasvaisiin juttuihin teemalla ”Uusin tutkimusnäyttö ravinnon rasvojen terveysvaikutuksista”. Osallistujia oli silmämääräisesti katsottuna varsin paljon, mutta erityisesti ilahdutti miesoletettujen runsas osanotto (ts. en ollut ainoa!).
Professori Petri Kovanen pyrki luennossaan vastaamaan kysymykseen, onko kolesteroli edelleen ajankohtainen sydän- ja verisuoniterveydelle? Vastaus tulikin heti luennon alussa: ”Kyllä”. Hän loi katsauksen kolesterolitutkimuksen trendeihin viimeisen 40 vuoden ajalta, kertasi veren kolesterolin tavoitearvot ja sepelvaltimotaudin patogeneesiä sekä sitä, miksi LDL-kolesteroli on riskitekijä. Hän syventyi myös LDL-pitoisuuden säätelemisen fysiologiaan ja LDL:n lääkkeellisen alentamisen mekanismeihin ja mahdollisuuksiin. Ilmeisimmin aavistuksen liioitellen Kovanen lausui, että LDL-arvo voisi olla vaikka nolla, ”Lower the better”, mutta tästä hän taisi joutua yleisökysymyksen jälkeen hieman perääntymään. Joitain mieleen jääviä asioita oli uutta nostetta saanut vanha hypoteesi ateroskleroosista postprandiaalisena tilana sekä kokonaisriskin arviointi; samakin kokonaiskolesteroliarvo voi indikoida erilaista riskiä riippuen HDL-kolesterolin ja triasyyligyserolien määrästä, ja tietenkin muista elämäntapaan liittyvistä riskitekijöistä.
Professori Matti Jauhiaiselta osasinkin odottaa lennokasta luentoa. Otsikolla ”Rasvakudoksen, maksan ja verenkierron rasvametabolian vääristymä” hän puhui mm. lihavuudesta, joka liittyy ”yhteiskunnan veltostumiseen, spartalaisen kurin vähenemiseen, liian vähäiseen liikuntaan ja vääränlaisen ruoan sisäänottoon”. Värikkään esiintymisen ohella Jauhiaisen luento sisälsi myös aimo annoksen värikkäitä ja monimutkaisia molekyylibiologisia kaavioita mm. metabolisen oireyhtymän ja ektooppisen rasvan vaikutuksista kolesterolimetaboliaan, fruktoosin vaikutuksista maksaan, ruskean rasvakudoksen määrän lisäämisestä kehossa ja HDL-kolesterolihiukkasten toiminnallisuudesta.
Ravitsemussuositukset ravinnon rasvojen osalta oli professori Ursula Schwabin aiheena. Hän tiivisti aluksi viimeisimmän Finravinto-tutkimuksen tulokset suomalaisten rasvojen saannista ja totesi, että tyydyttyneen rasvan saanti on suolasuosituksen ohella huonoimmin toteutuva suositus suomalaisten ruokavaliossa. Ravitsemussuosituksia verrattaessa ne näyttäytyvät hyvin samankaltaisilta eri maiden välillä. Lisäksi Schwab esitteli tutkimuksia, joissa on saatu edullisia vaikutuksia eri sairauksiin lisäämällä tyydyttämättömien rasvojen käyttöä.
Mikrobisoluja suolistossa onkin vain suurin piirtein saman verran, mitä ihmisellä on omia soluja, ei kymmenkertaisesti niin kuin aiemmin ajateltiin, sanoivat apulaisprofessori Kirsi Laitinen ja erikoistutkija Kati Mokkala esityksessään ravinnon rasvoista ja suoliston mikrobistosta. Jännää, että arviot vaihtelevat noinkin paljon. Jännää oli kuulla myös analyysimenetelmien kehittymisestä maljaviljelystä 16sRNA-sekvensoinnin kautta metagenomiikkaan ynnä muihin omiikoihin, jolla päästään jo määrittämään yksittäisiä lajeja. Mikrobistossa voi olla 500–2000 eri lajia, jotka kuuluvat lähinnä neljään pääjaksoon. Mikrobiston muuttamisesta ruokavalion avulla on kantautunut korviini ristiriitaisia käsityksiä, mutta ainakin joidenkin tutkimusten mukaan se voi muuttua – jopa vuorokaudessa ruokavalion muutoksen myötä! Kuidun ohella myös rasvoilla saattaa olla vaikutusta koostumukseen ja diversiteettiin. Monet tutkimustulokset ravinnon ja mikrobiston yhteispelistä ovat olleet ristiriitaisia. Tähän syynä saattaisi olla mm. tutkimusmenetelmien kirjavuus ja standardoimattomuus sekä ylipäätään aiheen monimutkaisuus moneen suuntaan menevine vaikutuksineen, lisänä tietysti vielä ”perinteiset” ravitsemustutkimuksen menetelmälliset haasteet.
Geenien ja ruoan yhteisvaikutuksista lipidiaineenvaihduntaan kertoivat dosentti Maria Lankinen ja nuorempi tutkija Topi Meuronen esityksessään, jossa he keskittyivät omaan FADSDIET-tutkimukseensa FADS-geenien parissa. FADS-geenit (Fatty Acid DeSaturase) koodaavat desaturaasi-entsyymejä, jotka ovat mukana monityydyttämättömien rasvahappojen metaboliassa. Näiden geenien polymorfiat vaikuttavat desaturaasi-entsyymien aktiivisuuteen ja siihen tehokkuuteen, jolla entsyymit muuntavat lyhytketjuisia monityydyttämättömiä rasvahappoja tyydyttymättömimmiksi. Tämä taas vaikuttaa runsaasti linolihappoa sisältävän ruokavalion mahdollisesti aiheuttamaan tulehdusvasteeseen. Innostuneena kaivelin tietysti taas omaa kaupallisen geenitestini raakadataani, ja huomasin olevani heterotsygootti tuon FATSDIETissä tutkitun FADS1-geenin rs174550-snipin suhteen. Sen puolesta olen siis keskitason rasvahappojen muokkaaja. Mielenkiintoista! Onko tällä jotain käytännön merkitystä? Hmm, kenties… FADS-geeneissä on kyllä muitakin polymorfioita, mikä niiden merkitys on? Auta, PubMed! Nyt äkkiä pystyyn joku täydennyskoulutuskurssi geenidatan hyödyntämisestä yksilöllisten ruokavalioiden suunnittelussa, kiitos!
Seminaari huipentui paneelikeskusteluun, jossa puhututti se, mikä rasvoissa puhututtaa? Panelisteina olivat FT Kaisu Riihinen, joka edusti rypsiöljyteollisuutta, tunnettu somevaikuttaja, FT ja laillistettu ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen sekä TtM, laillistettu ravitsemusterapeutti Heli Virtanen. Riihinen kertoi aluksi hieman sisäpiiritietoa rypsiöljyteollisuudesta ja öljyjen valmistuksesta, Virtanen ikämiesten keskuudessa havaitsemistaan rasvauskomuksista, ja Laatikainen puolestaan sosiaalisessa mediassa levitettävistä virheellisistä käsityksistä rasvoihin liittyen. Eri öljyjen laatu, soveltuvuus paistamiseen ja niiden pilaantumisherkkyys herätti paljon kysymyksiä. Välillä tuotiin esille tutut huomiot false balancesta, ja päiviteltiin sitä, kuinka muiden kuin virallisten asiantuntijoiden kirjat käyvät kaupaksi. Huolissaan oltiin terveydenhuollon ammattilaisten ravitsemusosaamisesta ja ravitsemuskoulutuksen vähenemisestä.
Ratkaisuehdotuksina oman viestin perille menemisen edistämiseksi tarjottiin mm. seksi, – tai siis mediaseksikkyys – suurempi someaktiivisuus ja argumenttien sovittaminen paremmin kohdeyleisöön uppoaviksi. Kuitenkin pohdittiin, kuinka suuri osa kansasta tosiasiassa uskoo virallista ravitsemusvalistusta, ja kuinka hyvin somessa näkyvät mielipiteet edustavat väestön mielipiteitä. Peräänkuulutettiin myös avoimmuutta: Jos esimerkiksi uusi tutkimus osoittaa, että vanhat opinkappaleet eivät ihan pitäneetkään paikkaansa – kuten vaikka taannoinen margariinien suuri transrasvapitoisuus, mikä osoittautui haitalliseksi – pitäisi asiat käsitellä julkisuudessa ja puhua halki eikä lakaista maton alle. Läpinäkyvyys voisi lisätä yleisön luottamusta ravitsemustieteeseen. Monet kokivat kuitenkin somevaikuttamisen työläänä; useimmilla sosiaalisessa mediassa viestiminen ei kuulu työnkuvaan, joten kokoaikaisen työn lisäksi vaatii melkoista harrastuneisuutta jaksaa jakaa ravitsemuksen ilosanomaa vielä vapaa-ajallakin.
Tämä lyhyt tunnelmaraportti ei mitenkään voi tehdä oikeutta alkuperäisille esityksille, joten jos olet SRY:n jäsen ja haluat syventyä seminaarin aiheisiin paremmin, pääset tutustumaan luentodioihin tästä. Salasana on sama kuin aikaisemmillakin nettisivuilla ja sen saa tarvittaessa hallitukselta.
Vesa Lapinkero
Kirjoittaja on toipuva ammattimuusikko ja ihan-kohta-maisteri (ETM, ravitsemustiede) Helsingin yliopistosta.